Ryhmäperhepäiväkoti Pikku-Myllyn hoitajat Birgitta Kuusinen ja Janina Pyykölä tekivät kostoksi lastensuojeluilmoituksen

Pikkumyllyssä kaltoinkohdeltiin lastani ja otin hänet tämän tajutessani välittömästi pois hoidosta. Olin joka tapauksessa koko ajan etsinyt paikkaa lähempää sekä paremmalla yhteistyöllä. Paikka vapautuikin viikon päästä ihan läheltä kivasta yksityisestä päiväkodista, jossa ei mitään ongelmaa yhteistyössä! Tutustuessamme Pikkumyllyyn kerroin meidän perhemuodosta ja tarpeista, joihin kuului erityisesti jousto. Paikka oli hankalan matkan päässä - liian pitkästi kävelyä ja pyöräily oli liian raskasta lapselle eikä onnistunut talvella muutenkaan, julkisilla piti vaihtaa, ettei tullut taas liian pitkää kävelymatkaa yhden bussin varassa. Oli myös vaikea ajoittaa palvelulinjan mukaisesti aamupala-aikaan. Se oli ainoa, jolla pääsi lähelle ja todella lumisella kelillä ainut vaihtoehto. Talvella vaunujen kanssa oli välillä lähes mahdottomuus päästä perille. Tietenkin pienempi kulki mukana, koska olemme yhden vanhemman perhe. Palvelulinja meni myös takaisin hyvin pian toiseen suuntaan ja kulki vain kerran tunnissa. Päiväkotiin ei jostain syystä laskettu vanhempia lainkaan sisään. Tämä kummastutti ja vaikeutti tietysti omalta osaltaan paljonkin asioita ja yhteyttä. Päiväkodilla oli tapana laittaa lapselle päälle ne vaatteet, jotka toin päiväkotia varten varalla ja kotona tarvittavat kasautuivat päiväkodille. Sain aina ostaa uusia, kun varastot olivat tyhjentyneet. Lopuksi hoitaja ojensikin useamman kassillisen hävinneitä vaatteitamme tokaisten, että hups näitä olikin vähän enemmän kertynyt. Olisin osannut itse huolehtia, jos pääsisin sisään.

Ruokailusta jouduin "neuvottelemaan" Birgitan ja Janinan kanssa paljonkin ja myös esimiestä, Ida Mäkinen, myöten. Koitin saada palapelin palaset kohdilleen, jotta arki sujuisi. Mitään joustoa ei lopulta löytynyt esimerkiksi näihin aamuihin. Jutut muuttuivat koko ajan tiukemmiksi. Lapsi jäi ilman aamupalaa jopa silloin, kun ehdimme ennen klo 8.30, joka oli ilmoitettu rajaksi, että sitä ennen, kun tuo, saa lapsi ruokaa. Silti myöhemmin sain selville, että tämäkään ei ollut toteutunut ja asiaa perusteltiin sillä, että lapsi oli riisunut kauemmin. Ehdotus kaiken selvittämisenkin jälkeen oli "varaa aikaa". Palvelulinja ei kulkenut ennen sitä, millä tulimme. Eivät kuitenkaan osanneet vastata, mistä sitä aikaa ottaisin. Se olisi käytännössä tarkoittanut sitä, että olisi pitänyt herätä jo ennen klo 6. Mitään estettä ei olisi ollut tarjoilla aamupalaa klo 8.30 jälkeenkään ja kuka tahansa tervejärkinen inhimillinen ihminen olisi niin tehnytkin. Vasta klo 9 alkoi muu ohjelma, jos sitä edes oli. Toinen ehdotus oli syödä aamupala kotona, mutta olla kuitenkin viimeistään klo 9 päiväkodilla. Tämäkin melko mahdoton toteuttaa, koska olisi vienyt niin paljon aikaa lisää taas. Lapsi syö rauhassa ja pitkään, minulla olisi ollut valmistus ja kaikkien aamupala ja siivous. Sitten oltiinkin jo "liian myöhässä" koko hoidosta ja tietysti muiden menoista.

Hoitajat kyseenalaistivat hoidontarvetta ( "älä tuo, jos ei ole pakko" "lapsella voi tulla kurja mieli, jos ei ole muita"), halusivat avoimesti lapsen muualle ylipäätään. Mielestäni tulee myös puhua positiiviseen sävyyn eikä oikein syöttää negatiivista näkökulmaa etenkin lapselle. Lapsikin kertoo, että aina mentiin pienten ehdoilla eikä huomioitu isompien tarpeita. Häntä nukutettiin 2h ja kotona hän sitten sen myötä valvoi puolille öin. Sitten oli tietysti aamulla väsynyt (ja olisi vielä aiemmin pitänyt herättää ja matkata pidempään muutamien minuuttien takia aamupalalle) ja hoidossa perusteltiin pitkää nukutusta sillä sen lisäksi, että pienet häiriintyvät, jos isompia herätellään. Kysyin, että eikö myös tämän ja muiden isompien lasten hyvinvointi ole yhtälailla tärkeää.

Lapsi kertoi myös lounaalla jääneensä nälkäiseksi, koska ei saanut riittävästi ruokaa. Eli ensin hänet jätettiin ilmeisesti (itse kertonut) useammankin kerran (minä kuulin yhdestä hoitajilta ja senkin vasta kaivellessani itse asiaa) ilman aamupalaa ja sitten vielä lounaalla rajoitettiin syömistä. Samaan aikaan valitettiin, kun muut lapset syövät huonosti ja palkittiin tarroilla sekä kekseillä. Tämä tietysti haittasi lapseni sisäistä motivaatiota ja hän rupesi sinä aikana ronkeliksi ja ruokahalu huonontui. Erikseen sanoin, että tätä ei tule käyttää lapseeni. Hän on aina ollut hyvä ja kova syömään. Kuluttaakin paljon, kun on aktiivinen. Joskus hoitajat taivastelivat kuinka hän vaan syö ja syö - ihan kuin se olisi huono asia. Kerroin, että aina on ollut sellainen. Tässä tapauksessa häntä oli toki vielä pidetty nälässä hurjan pitkä aika heidän toimestaan ja vieläpä rankaisten siitä, että riisui liian kauan. Tämä täyttää selkeästi kaltoinkohtelun merkit ja olenkin tehnyt toiminnasta rikosilmoituksen. Lapsi oireili pelkotiloilla siitä, ettei saisi ruokaa, jos menee kylään jonnekin ja alkoi olemaan kotonakin huolestunut riittääkö hänelle. Ihmettelin asiaa ennen kuin sain tietooni tällaista tapahtuneen, mutta sehän selittää.

Hoitajat kertovat kuinka olen suuttunut heille useasti. Suutuin tästä ruoka-asiasta KERRAN kuullessani tottakai kuten kuka tahansa vanhempi. Olimme käyneet keskustelua esimiestä myöten ja ennen puolta, kun saapuu pitää saada aamupalaa. Jos toin myöhemmin enkä erikseen asiasta maininnut, en sitä odottanutkaan vaan olin hoitanut asian muulla tavoin. Joskus matka viivästyi ihan esimerkiksi bussin myöhästymisen takia yllättäen ja silloin en osannut varautua asiaan. Pyysin tarjoilemaan aamupalan vielä 8.35 näinä kertoina. Se miksi tulemme MYÖHEMMIN (ei myöhässä, koska ei ole mitään määriteltyä aikaa mitä jostain syystä pitäisi aina noudattaa) ei ole relevanttia. Olen jo tutustuessamme sanonut, että haluamme ja tarvitsemme joustoa nimenomaan näissä asioissa. Sanoin suoraan, että kyllä me todellakin nukutaan aamulla, jos ollut vauvan kanssa vaikea yö, vaikka hampaita tehdessä. Myös esikoinen on mielellään nukkunut pidempään eikä ollut hereillä yksin. Itseasiassa päinvastoin häntä oli yleensä heräteltävä viimeisenä. Huomasin myös, että parempi ilmoittaa poissaolosta vasta, kun aivan varmaa, koska jotakin sattuessa lapsi jäi taas ilman ruokaa, koska kiirehdittiin peruuttamaan hänen päivän annoksensa. Kerran haku viivästyi rengasrikon takia ja välipala oli jo peruttu (allergialapsi). Kun kysyin miten aikovat hoitaa nyt ja jatkossa, jos jotakin yllättävää tapahtuu niin alkoi jotain kuitenkin löytymään ja sitten se hävikkikään ei ollut enää niin vakavaa. Tässä vaiheessa kuulin paljon hävikin vähentämisestä, mikä tottakai on hyvä juttu ja pyrin siinä olemaan avuksi, mutta en lapsen kustannuksella. Kysyinkin onko tärkeämpää huolehtia hävikistä vai lapsen ravitsemuksesta. Lähtökohtaisesti oli kuitenkin tarkoitus olla kaikilla ruuilla. Muutenkin olin ilmoittanut ajat varmuuden vuoksi ihan koko päiväksi, jotta on se joustovara ja silti valitettiin, jos en mennyt kaikessa juuri niin kuin hoitajat toivoivat - jossa tottakai joustin ja tein parhaani!

Lapset saattoivat olla usein ja useita päiviä putkeenkin ulkoilematta ja sen sijaan tabletilla pelaillen tai ohjelmia katsellen ilman mitään pätevää syytä. Onko tämä laadukasta varhaiskasvatusta? Kysyinkin asiasta päiväkodin johtajalta. Meillä ei lapset käytä mobiililaitteita. Se on myös erityisen haitallista lapsille solutasolla ja aiheuttaa jopa syöpää. Hermosto ylivirittyy. Vanhempana tietysti kiinnostaa myös, mitä katsotaan ja kuinka paljon on ruutuaikaa. Se jäi kokonaan pimentoon. Hoitajana saattoi olla yksin vaihtuva sijainen sen sijaan, että kaksi hoitajaa kuten kuuluu.

4-5 vuotias lapsi omaa yleensä melko hyvän mielikuvituksen. Ehkä joskus voi mennä myös, vaikka unet tai mietteet todellisuuden kanssa sekaisin tai ulosanti kuulostaa joltain muulta kuin on tarkoitus. Nämä junaraiteille putoamiset on hyvä esimerkki siitä. Sellaista ei ole tapahtunut. Olen kyllä asiasta aina varoittanut ja pyytänyt kulkemaan minun kanssani ja sillä puolella, millä reuna ei ole sekä pysyä rajaviivasta kaukana ja liikkua rauhallisesti. Ehkä asiasta puhuminen on tuonut sen mieleen paikanpäällä ja tarkoittanut, että VOI tippua. Tai sitten on tarkoituksella halunnut hämmentää, kun ei ole mikään tyhmä lapsi ja tykkää "jekuttaa". Järkevä aikuinen ihminen tietenkin keskustelee asiasta vanhemman kanssa. Tällaista keskustelua emme ole käyneet. Sen sijaan hoitaja on kyllä taivastellut sitä, että lapsemi on sanonut, ettei meillä olisi varaa ruokaan, jos meillä olisi auto. Vastasin tähän hieman naureskellen, että meillä on kyllä tärkeämpiä asioita tosiaan laittaa rahaa kuin auto. Hän näytti kauhistuneelta. Ilmoituksessa kirjoitti, että käymme kirkolla syömässä, koska meillä ei ole ruokaa kotona. Ei ole tästäkään keskustellut minun kanssani. Käymme kyllä kirkolla yhteisöllisessä ruokailussa ihan vaan siksi, kun se on kivaa ja helpottaa arkea. Lapsella on kyseisellä kirkolla kuoroharrastus sen jälkeen. Minä käyn raamattukerhossa sillä aikaa. Lapsilla on tapana vähän oikoa mutkia eli olisikohan tässä käynyt niin, että asiat ovat vähän sekoittuneet joko lapsella itsellään tai hoitajan muistissa. Jos lapsi kysyy miksi meillä ei ole autoa ja perustelen valinnan lisäksi sillä, että auto on kallis ja siinä on kuluja, jotka me voimme käyttää mieluummin muuhun. Ehkä tarkennus on voinut olla vaikka ruokaan. "Vähän rahaa" viittaa varmaan siihen, että perustelen usein asioita sillä, että ei kaikeen ole rahaa eikä kaikkeen ole tarvettakaan ensisijassa käyttää rahaa. Ei esimerkiksi syödä joka päivä ravintolassa tms. Meillä eletään kyllä ihan yltäkylläisyydessä ruuan ja kaiken muunkin osalta. Tosiaan ihan ravintolaruokaakin on usein tarjolla.

Lapsesta on ilmeisesti tullut kaiken lisäksi ennustajakin, kun ilmoituksen mukaan tietää, että äiti tulee olemaan niin väsynyt, että katselee ohjelmia ja löhöää sohvalla. Mikä tietysti on myös ihan normaalia kotona oleilua toisaalta. Myös väsymys on normaalia kelle tahansa.

Olimme hoitajien kanssa alusta alkaen samaa mieltä,  että matka on hankala ja varsinkin vaunujen  kanssa tulee olemaan mahdoton. He itse ohjasivat periaatteessa jäämään KÄVELYTIEN päähän LÄHELLE hoitopaikkaa kertomalla muiden tehneen tilanteessa jotenkin näin. Lapseni osaa kyllä kävellä pikkumatkan ovelle ilman minua ja aina moikattiin hoitajan kanssa, kun lumitilanne oli tämä. Ehdin jopa kätevästi siitä sitten bussiin ja pääsimme etenemään. Hoitajat olivat tietoisia, että matkanteko ja lähtö, siirtymät, voivat olla todella tahmeita lapsen kanssa. Kerroin asioita sitä varten, että olisi ymmärrystä realiteeteista ja jouston tarpeesta enkä siksi, että meillä olisi "niin kamalaa". Taitaa hoitajienkin mielikuvitus toimia. Toki lapsi oireili aika voimakkaasti kyseisessä hoidossa olon aikana. Ei halunnut mennä sinne vaan pyysi kotiin ja kerhoon takaisin. Enkä ihmettele. Nyt aivan eri lapsi taas, kun hyvässä paikassa ja viihtyy. Uskaltaa jo kertoa, että ahdisteltiin kysymyksillä äidistä Pikku-Myllyssä jne.

Kokemuksesta hän tuli parhaiten perässä, kun en kiinnittänyt vetkutteluun suurta huomiota. Tien yli ei mennyt valvomatta vaan kyse oli pihatiestä, jossa ei autot pääse kulkemaan lainkaan. Lapsen oli erityisen vaikea lähteä, kun eivät tosiaan ulkoilleet hoidon aikana ja kaipasi sitä sekä muut lapset, jotka asuivat lähellä jäivät leikkimään. Me emme ehtineet päivässä juuri muuta kuin matkata pitkää matkaa varsinkin, jos bussit ja lähtö eivät ajoittuneet sopivasti. Sen lisäksi piti olla huolissaan saako aamupalaa. Kotiin jos jäi syömään niin sitten tultiin taas "liian myöhään, älkää tulko, jossei pakko" ja toisaalta yleensä meillä muillakin oli myös jo klo 9 ohjelmaa toisaalla.

"Äiti näyttää uupuneelta". No tämä mylly ei ainakaan helpottanut tilannetta, päinvastoin. Enkä tiennyt, että tämä on joku missikilpailu. Jos tekoripset ja kynnet on vertailukohta, ollaan todella eri katsomuksella liikkeellä. Varmasti näytin ainakin tympääntyneeltä tämän tilanteen takia ja hekin katsoivat omien ennakkoluulojen lävitse. Huomioitavaa on myös, että toin lasta hoitoon myös, kun olin itse kipeä - silloinkin saattaa näyttää uupuneelta jonkun silmään. Tällainen ulkonäön arviointi ja mutu huoli vallankäytön välineenä tilanteessa on naurettavaa.

Meillä oli muutto pyhinä ja siksi lapsi oli hoidossa mahdollisimman paljon. Aika käy helposti myös tylsäksi, jossei ole leikkikavereita. YHDEN KERRAN oli tarkoitus ottaa lapsi mukaan tonttukuvauksiin, mutta ilmoitinkin tuovani lopulta hoitoon, koska näin olin hänelle sanonut, jos ei kuuntele äitiä ja johdonmukainen täytyy olla. Jotenkin ajattelin, että hoitopaikan aikuiset olisivat kasvatusapuna sen verran, että ymmärtävät. Että on nämäkin nyt väännelty ja käännelty. Jännästi juuri, kun älähdin ruoka-asiasta ja otin kotiin turvaan, tuli tarve keräillä tällaista kasaan. Missään muualla ei ole ollut ongelmia yhteistyössä. Ei hoitajalla, kerhossa tai harrastuksissa.
Pikku-Mylly ainoa.

Päiväkodissa oli myös tapana eritellä tyttöjen ja poikien lelut, joka hämmensi lasta - tyttöä, joka tykkää leikkiä "poikien" leluilla. Minkäänlaista keskusteluaikaa ei saanut pyytämälläkään eikä varhaiskasvatussuunnitelmaakaan tehty. Allergiaruokaa oli vaikea saada, välillä sai sopimatonta ruokaa vielä lääkärintodistuksen jälkeenkin eikä mitään korvaavia tuotteita järjestetty. Pelisilmä puuttui kokonaan, kun esim. muut saivat vanukasta, lapseni sai leipää.

Sitä ihmettelen eniten, että miksi näin pienellä joustolla ei haluttu auttaa tilanteessa, kun siihen oli mahdollisuus. Siis jos "huoli" on vilpitön. Sillä olisi saatu suuri apu siihen saakka, kun löytyy meille edullisempi paikka. Uudessa paikassa saadaan aamupalaa vaikka lounaaseen asti. Siellä prioriteettina on lasten ja perheiden hyvinvointi. En ole koskaan kuullut, että olisi näin tiukkaa, päinvastoin aivan erilaisia kokemuksia. Hakeuduimme ironisesti juuri jouston ja ruuan takia kyseiseen perhepäivähoitoon. Ei näköjään osunut nappiin. Aikaisemmin oli hetken aikaa näissä asioissa hyvin toimiva perhepäivähoitopaikka yksityisellä kunnes kävi kalliiksi hänen tarjoama mahdollisuus.

Nyt sitten sosiaalista päivitellään, kun on ollut aiempia ilmoituksia niin pitää tutkia tarkemmin. Vaikka ne todettu turhiksi. Näin ne vaikuttaa leimaavasti jatkossa toimiin. Aiemmin vakuutettu, että ei. Nyt minua sitten jahdataan, kun hoitopaikassa on kaltoinkohdeltu lasta. Olisi hyvä keskittyä niihin oikeisiin avuntarvisijoihin/kaltoinkohtelijoihin tai oikeisiin inhimillisiin tapoihin auttaa. Tätä toimintatapaa ei näytä Suomessa olevan käytössä. Nyt meidän perhettä nimenomaan kuormitetaan. Eikö näillä palveluilla ole tarkoitus vähentää kuormitusta eikä lisätä sitä? Ja miksi keskustelu viestein? Se ei ensinnäkään ole muualla ollut ongelma vaan ihan tavallista ja yhtä hyvä keino kuin muutkin. Toiseksi minulle ainakin huomattavasti mukavampaa ja helpompaa lasten kanssa. Haastavan yhteistyön tulosten kanssa on hyvä olla mustaa valkoisella tai nauhoitteita todisteena ja selvästi ennakointi oli tarpeen tässä asiassa. Koen yksinkertaisempana, jos ei tarvitse litteroida. Tosiaan keskustelut löytyy nyt valmiina tekstinä.

Olen pyytänyt perusteita ja esittänyt useita kysymyksiä sekä tehnyt muistutuksia ja kanteluita. Varhaiskasvatuksen esimies Irma Sihvonen ainoastaan puolustelee vastauksissaan hoitajia sekä valehtelee, Ida Mäkinen ei suostu vastaamaan vaan ohjaa tekemään kantelun Aviin. Kaikki siis vain siirtävät vastuun muualle. Hoitajat eivät ole joutuneet lainkaan vastuuseen toistaiseksi. Lastensuojelussa Jukka Piitulainen, työparinsa (yllätyksekseni olivat hävittäneet sähköpostikeskustelut, joissa nimikin on) sekä esimiehensä sivuuttaa kokonaan tapahtumat päiväkodissa, eivät vastaa olennaisiin kysymyksiin, perustele ja ovat muutenkin hyvin kapeakatseisia. Siitä seuraavassa kirjoituksessa pian jatkoa! Koska välillä pitää levätäkin.. Ihan kuin tähänkin olisi vielä aikaa. Ajattelin siis alunperin, etten lainkaan vie asiaa eteenpäin, jottei lapsi joudu kärsimään, mutta pakkohan se oli, kun näin hyökätään. Asiat ovat jo pidemmällä ja siksi julkisuus, mutta lisää selviää tosiaan pian seuraavassa kirjoituksessa.

VastaaLähetä edelleen