Julkinen virka, kestää julkisuutta

Salassapitovelvoitteet on toki hyvä olla viranomaista koskien, mutta oman perheen asioista saa kyllä puhua. Näillä toki yritetään pelotella hiljaiseksi, jotta kiusanteko voisi jatkua. Näissä tapauksissa on usein käytössä narsistiset kaavat kuten meidänkin tapauksessa kaasuvalotellaan menemään.

Ensimmäiseenkään muistutukseen tai korjausvaatimukseen ei ole edelleenkään tullut sosiaalityöntekijältä vastausta. Myöskään tietopyyntöjä kirjauksista ei ole toimitettu. Kuten ei tullut vastauksia myöskään olennaisiin kysymyksiin ennen arvion ja ilman meitä tehtyjen päätösten tekemistä. Päätökset eivät tietenkään koske meitä, kun emme ole niitä olleet tekemässä enkä ole antanut valtaani kelleen päättää asioistamme minun tai lasteni yli, joille olen äiti ja edunvalvoja Jumalan silmän alla. Synnyinoikeutenamme vapaus.

Minulle kerrottiin tämän ensimmäisen toimien perustelun "koska ilmoituksia on olut ennenkin" jälkeen seuraavana perusteluna "sinun toiminnastasi ollaan oltu huolissaan". Ensimmäisen ilmeisesti sain kumottua ihan virallisestikin, koska sitä ei ole kirjattu. Jälkimmäisestä kysyin tarkentavia kysymyksiä: "Kuka on ollut huolissaan? Mistä toiminnasta on ollut kyse? Milloin on ollut huolissaan? Miksi on ollut kyseisestä toiminnasta silloin huolissaan?" saamatta mitään vastauksia kysymyksiin, vaikka Piitulainen kuitenkin vastasi kyseiseen viestiini ohi aiheiden mielensä mukaan. Vasta tässä palvelutarpeen arvioinnin ja lastensuojeluasiakkuuden luomisessa on asiaa avattu seuraavalla tavalla: "Arvioinnin aikana äidin toiminta lapsen osallistumismahdollisuuden estämiseksi herättää huolta hänen toiminnastaan.". Minulla herää edelleen kysymyksiä tuosta edellä mainitusta ylimalkaisesta lauseesta: "Mikä toiminta? Mistä toiminnasta? Mikä on huolen aihe kyseisessä toiminnassa?". Yhtäkään pätevää perustetta en edelleenkään näe toimille. Pelkkä nuuskimishalu ei vaan riitä. Meillä on oikeuksia, joista pidän kiinni ja opetan toimillani myös lapsilleni puolustautumista. Kaikkea ei tarvitse sietää ja rajoja saa asettaa. Viranomaisilla on velvollisuuksia, mutta me emme ole velvollisia yhtään mihinkään heidän eteensä. Piitulainen puhuu muun muassa sosiaalityöntekijän tarpeesta tavata lasta riittävän usein. Viranomaisten tarpeitako tässä ollaan täyttelemässä? Emme ole velvollisia tekemään yhtään mitään myöskään ilmaiseksi. Yhteistyö tarkoittaa yhteistä sopimista, jossa kaikki osapuolet ovat yhteisymmärryksessä ja tasavertaisia. Yläpuolelle asettuminen ja määräyksien jakeleminen ei ole sitä. Orjatyö on asia erikseen ja joka ikisessä laissakin kielletty. Minä en ole antanut SUOSTUMUSTANI mihinkään toistaiseksi eli kaikki on tehty ilman suostumustani. Tokikaan me emme identifioidu rekisterimerkinnöiksi vaan olemme eläviä ihmisiä. Välillisesti koemme tästä kuitenkin haittaa.

17/1959

Asetus orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verrattavien järjestelmien ja käytännön tukahduttamista koskevan lisäsopimuksen voimaansaattamisesta.

5 artikla.

Korkeat sopimuspuolet myöntävät, että pakkotyöllä tahi pakolliseen työhön turvautumisella voi olla vakavia seurauksia, ja sitoutuvat, kukin niistä mikäli koskee sen valtiuden, toimivallan suojeluksen, yliherruuden tahi holhouksen alaisia alueita, ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotta tulisi estetyksi, että pakko- tahi pakollinen työ aikaansaa orjuutta vastaavia olosuhteita.

On sovittu:

1) että, alempana olevassa 2 kohdassa mainittujen väliaikaisten määräysten ehdolla, pakko- tahi pakollista työtä voidaan vaatia ainoastaan yleisiä tarkoituksia varten;

2) että niillä alueilla, joilla pakko- tai pakollinen työ vielä on käytännössä muissa kuin yleisissä tarkoituksissa, korkeat sopimuspuolet tulevat yrittämään sen asteittaista lopettamista niin nopeasti kuin suinkin sekä että, niin kauan kuin tätä pakko- tai pakollista työtä käytetään, siihen turvaudutaan ainoastaan poikkeuksellisesti ja sen arvoa vastaavaa hyvitystä vastaan sekä ehdolla, ettei ketään voida pakottaa tavallisen asuntopaikkansa muuttamiseen;

3) sekä että kaikissa tapauksissa kyseessä olevan alueen asianmukaiset keskusviranomaiset ottavat vastatakseen pakko- tai pakolliseen työhön turvautumisesta.

6 artikla.

Ne korkeat sopimuspuolet, joiden lainsäädäntö tätä nykyä on riittämätön tämän sopimuksen tarkoitusten saavuttamiseksi annettuja lakeja ja ohjesääntöjä vastaan tehtyjen rikosten rankaisemiseen, sitoutuvat ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta näistä rikoksista ankarasti rangaistaisiin.

7 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat saattamaan toistensa ja Kansainliiton pääsihteerin tietoon ne lait ja ohjesäännöt, jotka ne tulevat antamaan tämän sopimuksen määräysten soveltamista varten.

8 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sopivat siitä, että kaikki riidat, jotka voivat syntyä niiden kesken tämän sopimuksen tulkitsemiseen ja soveltamiseen nähden, ovat jätettävät pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistaviksi, ellei niitä voida ratkaista välittömien neuvottelujen kautta. Jos ne valtiot, joiden välillä riita syntyy, taikka joku niistä, eivät ole yhtyneet pysyväistä kansainvälistä tuomioistuinta koskevaan, 16 päivälle joulukuuta 1920 päivättyyn pöytäkirjaan, on tämä riita, mikäli haluavat ja kussakin maassa voimassa olevien valtiosäännöllisten määräysten mukaisesti, alistettava joko pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen taikka 18 päivänä toukokuuta 1907 tehdyn, kansainvälisten riitojen sovinnollista ratkaisemista tarkoittavan sopimuksen mukaisesti asetetun välitystuomioistuimen taikka jonkun toisen välitystuomioistuimen ratkaistavaksi.

Minä olen kieltäytynyt kaikesta LAPSEN EDUN VASTAISESTA yhteistyöstä. En aio edistää mitään lapsen edun vastaisia toimia. Piitulainen vaan unohti mainita olennaiset seikat kirjauksessaan. Olen sen sijaan ilmoittanut sopimusehdot ja vastuuvapautusvaatimuksen sekä ehdottanut näiden puitteissa MAHDOLLISTA (jos yhteisymmärrykseen päästään) etäyhteyttä videolla lapseni kanssa minun läsnä ollessa tai lakimiehen, kuinka vaan lapsi itse kokee tarpeelliseksi. Lapsi on ollut samaa mieltä, että näin voisi heille ilmoittaa pari valittua sanaa, jotta saisimme olla ja elää rauhassa. Meillähän uskaltaa lapset tosiaan tiettävästi kiukuta, joka tietysti kertoo turvallisuudentunteesta. Meillä ei oleteta kenenkään olevan täydellisiä ja asioista saa huomauttaa, joten lapsi osaa myös itse sanoa vaivaavista asioista ja sitten niistä keskustellaan eikä tarvitse pelätä minunkaan kritisointia. Minä olen puolestani kiitollinen siitä, että saan oppia ja kasvaa vanhempana ja ihmisenä lasteni kanssa koko ajan entistä paremmaksi. Olen enemmän kuin riittävä vanhempi. Kirjaukset riittävästä vanhemmuudesta ovat loukkaavia.

Piitulainen on ohittanut minut täysin asettamieni ehtojen jälkeen. Olen antanut maksutiedotkin, kun hän toiminnallaan ehdot hyväksyi. Maksua ei ole tullut, vaikka vaadin etukäteismaksua. Olen ilmoittanut nykyisen summan, jonka maksua ennen emme edes neuvottele yhteistyöstä. Piitulainen tai muutkaan sosiaalityöntekijät eivät taida käsittää miten paljon tämä vaatii etenkin meidän tilanteessamme metatyötä ja ihmisiä. Pelkästään tapaamiseen meneminen vaatii tukihenkilön, kuvaajan ja lastenhoitajat. Toimistoaikana on haastavaa saada kaikkien aikataulut sopimaan. Myöskään puhelu, etäyhteys tai kotikäynti eivät paljon vähemmällä luonnistuisi. Sitten on kaikki paperityö, tiedonhankinta, mahdollinen litterointi tai muokkaaminen. Papereiden lähettely, tietopyynnöt, läpikäynti, lainlukeminen, vertaistuki jne.. Kaikki arjen lomassa lasten kanssa. Yksinkö hoituu? No hoituu hoituu, superäidiltä hoituu! Ei enää minun ja lasten kustannuksella yhtään mikään. Piste. Ehdottaisin, että samassa tilanteessa samantyyppisen lapsen kanssa ollut ihminen tai oikeasti sellaista ymmärtävä ottaisi asian hoitaakseen omantuntonsa mukaisesti yhteistyössä. Vaadin asiakkuuden peruuttamista rekisteristä ja palvelutarpeen arvioinnin toteamista selkeästi turhaksi, enemmän haitalliseksi kuin hyödylliseksi. Lakikin edellyttää myös näin päin asioiden huomioimista.

Tuskin Piitulainen etenkin miehenä myöskään ymmärtää äiti-tytär suhdetta ja varsinkaan yhden vanhemman perheessä. Tulee mieleen puheista, vaikuttaako äidin vointi lapsiin.. Tietenkin vaikuttaa aina ja kaikessa sekä jokaiseen suuntaan! On hyvin tiivis symbioosi. Ja vielä herkkä lapsikin kyseessä, vaikka kovaluonteinen onkin. Siinä suuri syy olla ahdistelematta äitiä ja perhettä tällä tavalla. Olen esittänyt huoleni näiden ilmoitusten ja toimien jatkuvuudesta myös siksi, että lapseni on luonteeltaan sellainen, että helposti joudumme tällaisiin tilanteisiin nykyisen kaltaisen systeemin takia. Se on hyvin orjuuttavaa. Olen esittänyt huoleni lapseni tasapainoisen kasvun ja kehityksen häiriintymisestä ilmoitusten ja toimien takia, jotka meitä kuormittaa. Nyt viranomaiset saavat meidät ja monet muut ihmiset kokemaan turvattomuutta sen turvallisuuden sijaan, mitä heiltä edellytetään. Näiden ja muiden seikkojen takia en enää anna periksi siinä, mitä koen oikeaksi.

Sosiaalihuoltolaki

1 §

Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on:

1) edistää ja ylläpitää hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta;

2) vähentää eriarvoisuutta ja edistää osallisuutta;

3) turvata yhdenvertaisin perustein tarpeenmukaiset, riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut sekä muut hyvinvointia edistävät toimenpiteet;

4) edistää asiakaskeskeisyyttä sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa;

5) parantaa yhteistyötä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ja kunnan eri toimialojen sekä muiden toimijoiden välillä 1–4 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. (8.7.2022/589)

Olen tuonut esiin kuinka viranomaiset näillä toimillaan aiheuttavat turvattomuutta vaaditun turvallisuuden sijaan. Olen esittänyt kysymyksiä olisimmeko tässä tilanteessa, jos en olisi LUOKITELTU yksinhuoltajaksi ja vähävaraiseksi. En ole saanut vastauksia. Olen kertonut toimien olevan syrjiviä, syrjäyttäviä, leimaavia ja haitallisia keskinäisille suhteillemme sekä sosiaalisille suhteillemme.

4 §

Asiakkaan etu

Asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat:

1) asiakkaan ja hänen läheistensä hyvinvoinnin;

2) asiakkaan itsenäisen suoriutumisen ja omatoimisuuden vahvistumisen sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

3) tarpeisiin nähden oikea-aikaisen, oikeanlaisen ja riittävän tuen;

4) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan;

5) kielellisen, kulttuurisen sekä uskonnollisen taustan huomioimisen;

6) toivomuksia, taipumuksia ja muita valmiuksia vastaavan koulutuksen, väylän työelämään sekä osallisuutta edistävän toiminnan;

7) asiakassuhteen luottamuksellisuuden ja yhteistoiminnan asiakkaan kanssa.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteutumiseen.

Olen pyytänyt apua aikanaan uuden päivähoitopaikan saamiseen nopeammin tai väliaikaiseen tukeen yksityiselle hoitajalle, kun ensimmäinen hoitosuhde katkesi juuri ennen pikkusisaruksen syntymää toisin kuin olin suunnitellut ja sopinut. Varhaiskasvatuksessa tilannetta ei huomioitu ja ainoa, mikä olisi nopeuttanut olisi ollut töiden aloitus. Sosiaalissa/lastensuojelussa kieltäydyttiin auttamasta. Olen pyytänyt kirjaamaan asian olennaisena, tuloksetta.

Lastensuojelulaki

1 §

Lain tarkoitus

Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

2 §

Vastuu lapsen hyvinvoinnista

Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään.

Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.

Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Jäljempänä tässä laissa säädetyin edellytyksin lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin lapsen hoidon ja huollon järjestämiseksi.

3 a § (12.2.2010/88)

Ehkäisevä lastensuojelu

Kunta ja hyvinvointialue järjestävät lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. (8.7.2022/610)

Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, PÄIVÄHOIDOSSA, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Olisiko aamupalasekoilun voinut mieluummin ottaa ehkäisevänä lastensuojeluna?

Osallistumme myös itsenäisesti jo monenlaiseen toimintaan ehkäisevän lastensuojelun alla. Tämä on myös saatettu sosiaalityöntekijän tietoon aiempien ilmoitusten aikana.

4 §

Lastensuojelun keskeiset periaatteet

Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä EHKÄISEMÄÄN lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;

4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;

6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.

4 a § (12.4.2019/542)

Lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin

Lastensuojelun on turvattava lapsen hyvä hoito ja kasvatus, lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito sekä lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä säädetään.

Rajoitusten käytön edellytyksistä ja päätöksentekovelvollisuudesta säädetään erikseen 11 luvussa. Lapsen hoito, kasvatus, valvonta tai huolenpito ei saa sisältää 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia.

5 §

Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset

Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.

Nyt minua kuitenkin syyllistetään tiedon antamisesta ja mielipiteen kysymisestä sekä esiintuomisesta ja käytetään jopa syynä lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseen.

20 §

Lapsen mielipiteen selvittäminen ja kuuleminen

Lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä siten, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Lapsen mielipiteen selvittämisen tapa ja pääasiallinen sisältö on kirjattava lasta koskeviin asiakasasiakirjoihin.

Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.

Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta.

Mielipiteen selvittämisen ja kuulemisen yhteydessä lapselle ei saa antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin lapsen muuta erittäin tärkeää yksityistä etua.

21 §

Lapsen puhevallan käyttö

Kaksitoista vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella erikseen puhevaltaansa itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.

Lapseni on viisivuotias eikä hän ole puhunut vanhemman väkivallasta itseään kohtaan. Näin ollen hänen ei tarvitse puhua ilman vanhempaa. Silti minä olen sanonut, että hän saa halutessaan tehdä niin lakimiehen kanssa, jotta hänen edunvalvontansa säilyy siitä huolimatta, että en ole paikalla.

22 §

Edunvalvojan määrääminen huoltajan sijaiseksi

Lapselle tulee lastensuojeluasiassa määrätä edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa, jos:

1) on perusteltu syy olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa; ja

2) edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

Hakemuksen edunvalvojan määräämiseksi voi tehdä holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999) tarkoitettu holhousviranomainen, hyvinvointialue tai huoltaja itse. (8.7.2022/610)

Edunvalvojan määrää tuomioistuin. Myös holhousviranomainen voi määrätä edunvalvojan, jos huoltaja ja hyvinvointialue yhdessä sitä hakevat. Edunvalvojan määräämiseen sovelletaan, mitä holhoustoimesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään sijaisen määräämisestä edunvalvojalle. (8.7.2022/610)

23 § (8.7.2022/610)

Edunvalvojan palkkio ja kustannukset

Edellä 22 §:ssä tarkoitetusta edunvalvojan määräämisestä aiheutuneista kustannuksista sekä edunvalvojan palkkiosta ja kustannuksista vastaa se hyvinvointialue, joka on 16 ja 17 §:n mukaisesti vastuussa lastensuojelun järjestämisestä.

Onkohan maksupolitiikka taas syy vastustukselle lakimiestä kohtaan lapseni etua valvomaan tilanteessa, jossa itse en olisi paikalla? 

24 §

Vastuu lapsen edun turvaamisesta

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista ja avustettava virkansa puolesta lasta tai nuorta puhevallan käytössä sekä tarvittaessa ohjattava lapsi tai nuori oikeusavun piiriin taikka huolehdittava siitä, että lapselle haetaan 22 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa edunvalvojaa.

26 § (30.12.2014/1302)

Lastensuojeluasian vireille tulo ja lastensuojelun tarpeen selvittäminen

Lastensuojeluasia tulee vireille hakemuksesta tai kun sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä on saanut muutoin tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta.

Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve.

Lisäksi on tehtävä sosiaalihuoltolain 36 §:n mukainen palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve, ellei asia ole selvästi luonteeltaan sellainen, ettei lastensuojelun tukitoimia tarvita.

Arvion lastensuojelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarpeesta tekee sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijä arvioi lapsen kasvuolosuhteita sekä huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Arviointi tehdään kyseessä olevan tapauksen olosuhteiden edellyttämässä laajuudessa. Arvioinnin tekemiseksi sosiaalityöntekijä voi tarvittaessa olla yhteydessä lapselle läheisiin henkilöihin sekä eri yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin siten kuin sosiaalihuoltolain 41 §:ssä säädetään.

Palvelutarpeen arvioinnin tekemisessä on noudatettava, mitä sosiaalihuoltolain 36 §:ssä säädetään. Arvio on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Arvio on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asian vireille tulosta ja sen on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta.

On aika ilmeistä, että asiakkuus on aloitettu kiireen takia aikarajan tullessa vastaan varmuuden vuoksi sosiaalityöntekijän omaa selustaa suojaamaan ja siksi ei ole edes kunnollisia perusteita. Kuten aiemminkin arvioinnin tekeminen on ilmeisen tarpeetonta eikä tukitoimet ole tarpeen.

27 § (30.12.2014/1302)

Lastensuojelun asiakkuuden alkaminen

Lastensuojeluasiakkuus alkaa, kun sosiaalityöntekijä toteaa palvelutarpeen arvioinnin perusteella, että:

1) lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä; taikka

2) lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään; ja

3) lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia.

Lastensuojelun asiakkuus alkaa myös silloin, kun lastensuojeluasian vireille tulon johdosta ryhdytään kiireellisiin toimiin lapsen terveyden ja kehityksen turvaamiseksi tai kun lapselle tai hänen perheelleen muutoin annetaan tässä laissa tarkoitettuja palveluja tai muuta tukea ennen palvelutarpeen arvioinnin valmistumista.

Sosiaalityöntekijän on tehtävä lastensuojelun asiakkuuden alkamisesta merkintä lasta koskeviin lastensuojeluasiakirjoihin sekä ilmoitettava siitä välittömästi huoltajalle ja lapselle ottaen kuitenkin huomioon, mitä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 11 §:ssä säädetään.

Mikään näistä ei täyty eikä asiakkuus ole millään tavalla perusteltua. Piste. Näkisin myös, että lastensuojelulakia tai sosiaalityöntekijän "oikeuksia" ei voi käyttää monissakaan kohdissa aivan huolettomasti vaan pätee ainoastaan tietynlaisissa tilanteissa moneltakin osin.

29 §

Lapsen tapaaminen

Lastensuojelua toteutettaessa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän tulee tavata lapsi asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävän usein henkilökohtaisesti. (13.12.2013/976)

Lapsen henkilökohtaisten tapaamisten järjestämisessä on pyrittävä yhteistoimintaan huoltajan tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan henkilön kanssa.

Sosiaalityöntekijällä tai muulla lastensuojelun työntekijällä on tarvittaessa oikeus tavata lapsi myös ilman huoltajan suostumusta, jos sen arvioidaan olevan lapsen ikä, kehitys tai olosuhteet muutoin huomioon ottaen lapsen edun mukaista. Lasta koskeviin asiakirjoihin on kirjattava syyt, jotka ovat edellyttäneet lapsen tapaamista vastoin huoltajan suostumusta. Huoltajalle on ilmoitettava tapaamisesta, jollei se ole selvästi vastoin lapsen etua.

33 §

Asioiden kirjaaminen

Lastensuojelun työntekijöiden tulee merkitä lasta tai nuorta koskeviin asiakasasiakirjoihin lastensuojeluasian 26 §:n 1 momentissa tarkoitetusta vireille tulosta lähtien kaikki lapsen tai nuoren tarvitsemien lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseen vaikuttavat tiedot sekä toimenpiteiden suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot.

Lastensuojelun asiakasasiakirjojen laatimisesta voidaan antaa tarkempia säännöksiä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Tästä pääsemmekin siihen mitä eroa asioilla on.. On kaksi eri asiaa onko joku kuormittavaa tai kuormittaako joku jotakin vai onko joku kuormittunut tai jotenkin erityisen kuormittuva (mikä tämäkään ei toki ole kuin ominaisuus eikä mikään vika). Päätöksessä yritetään vierittää vastuu ja suoranainen syyllisyys minulle viranomaisten tekemästä väkivallasta tällä kuormittumisväitteellä. Orjatyö ja yhteistyö käytiinkin jo läpi. Myöskään terveiden rajojen asettaminen ei ole yhtä kuin yhteistyökyvyttömyys. Piitulainen kertoo itse kuinka hyvin olen ollut yhteistyökykyinen hänenkin kanssaan huolimatta siitä, että se on ollut erittäin vastenmielistä. Kaikkien meidän kanssa tiiviissä yhteistyössä olevien tahojen ja ihmisten kanssa se sujuu. Miten hän voi samaan aikaan väittää minun olevan yhteistyökyvytön? Estäminen ja suojelu ovat myös kaksi eri asiaa lapsen kuulemisasiaan liittyen. Minä suojelen lapsiani ja perhettäni sekä meidän luonnollisia oikeuksiamme.

Todella myös muut lait ja oikeudet kuin pelkkä sosiaali ja lastensuopjelulaki liittyvät asiaan ja niitä voi käyttää vain nämä muut huomioiden.

YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

Kun ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa,

kun ihmisoikeuksia on väheksytty tai ne on jätetty huomiota vaille, on tapahtunut raakalaistekoja, jotka ovat järkyttäneet ihmiskunnan omaatuntoa, ja kun kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta,

kun on välttämätöntä, että ihmisoikeudet turvataan oikeusjärjestyksellä, jotta ihmisten ei olisi pakko viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan,

kun on tähdellistä edistää ystävällisten suhteiden kehittymistä kansojen välille,

kun Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin ja kun ne ovat ilmaisseet vakaan tahtonsa edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa,

kun jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään, yhteistoiminnassa Yhdistyneet Kansakunnat -järjestön kanssa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleistä kunnioittamista ja noudattamista, ja,

kun yhteinen käsitys näiden oikeuksien ja vapauksien sisällöstä on mitä tärkein tämän sitoumuksen täydelliselle toteuttamiselle,

Niin sen vuoksi yleiskokous antaa tämän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhteiseksi ohjeeksi, jotta kukin yksilö ja kukin yhteiskuntaelin pyrkisi, pitäen alati mielessään tämän julistuksen, valistamalla ja opettamalla edistämään näiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista sekä turvaamaan jatkuvin kansallisin ja kansainvälisin toimenpitein niiden yleisen ja tehokkaan tunnustamisen ja noudattamisen sekä itse jäsenvaltioiden kansojen että niiden oikeuspiirissä olevien alueiden kansojen keskuudessa.

1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

2. artikla. Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

3. artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

4. artikla. Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.

5. artikla. Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

6. artikla. Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.

7. artikla. Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

8. artikla. Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.

9. artikla. Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.

10. artikla. Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.

11. artikla. 1. Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet. 2. Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät kansallisen tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia tekohetkellä. Myöskään ei pidä tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.

12. artikla. Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

13. artikla. 1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä. 2. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.

14. artikla. 1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. 2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.

15. artikla. 1. Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen. 2. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuuden vaihtamiseen.

16. artikla. 1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen. 2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta. 3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

17. artikla. 1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa. 2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.

18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

19. artikla. Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

20. artikla. 1. Kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. 2. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.

21. artikla. 1. Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallitsemiseen joko välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä. 2. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin. 3. Kansan tahto on hallitusvallan perusta; tämä tahto on ilmaistava määräaikaisilla ja aidoilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä noudattava.

22. artikla. Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

23. artikla. 1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. 2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. 3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot. 4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.

24. artikla. Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.

25. artikla. 1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta. 2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.

26. artikla. 1. Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan. 2. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi. 3. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.

27. artikla. 1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. 2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.

28. artikla. Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.

29. artikla. 1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen. 2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa. 3. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.

30. artikla. Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

Suomen perustuslaki

1 §

Valtiosääntö

Suomi on täysivaltainen tasavalta.

Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.

Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Suomi on Euroopan unionin jäsen. (4.11.2011/1112)

2 §

Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

6 §

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

10 §

Yksityiselämän suoja

Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. (5.10.2018/817)

Lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä, turvallisuustarkastuksessa ja vapaudenmenetyksen aikana sekä tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. (5.10.2018/817)

12 §

Sananvapaus ja julkisuus

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

21 §

Oikeusturva

Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

22 §

Perusoikeuksien turvaaminen

Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

P.S:

Pari yksittäistä korjausta, jotka ärsyttää arviossa:

-luontaistuotteet - luonnonmukaisesti on eri asia kuin luontaisTUOTTEET

-minulla ikäviä kokemuksia LASTENSUOJELUSTA myös lapsena

-en ole vain yksinhuoltaja vaan olemme yhden vanhemman perhe, isämaininnat eivät kuulu asiaan

-erimielisyys päiväkodin kanssa aamupalasta -  todellinen asia on, että jättivät tietoisesti ilman ruokaa eivätkä jossain tilanteessa antaneet riittävästi ruokaa, että nälkä lähtee. Siitä ei vaan millään saa pelkkää erimielisyyttä.